25.10.13

Kissan lenkki, hiiret vapiskaa

Kirjoittelen tässä seitsemältä lauantaiaamuna syystä, että Muksu sai minusta niskalenkkiotteen herättämällä kuudelta. Ei auttanut mikään harhautus. Se kävi rompsottamassa seinäpeiliä, jota en ole ehtinyt remontin jälkeen ripustaa seinälle ja siitä lähtee kauhea ääni. Kuinka se sen alunperin keksikin.  Ei auttanut edes aamupala, se halusi SEURUSTELLA. Kostoksi julkaisen Muksun "juoksu"lenkin.

Ylös, ulos ja lenkille. Korvat kuulolla. tuleeko ohjeita?


Tästä säälittävästä hommastako se on huokaillut monta viikkoa? Muutama pussi lehtiä ja loput vielä maassa. 


Jahas ja tässä kulkee naapurin kissan raja. Tosin niillä ei ole kissaa, mutta pitäisi olla! Suunnittelevat puiden kaatoa ja aidan rakentamista. Hyvä, että tulee aita, jos niillä olisi kissa, se olisi kuitenkin tyttökissa ja en voi sietää kilpailua.



Tuu Kurre alas, sut on nähty. Jätä jotain linnuillekin. Tykkään pulleista tipusista.


Vielä vikkelä reviirin tarkastus ja sitten alkaa riittää. Tässähän voi saada raitisilmamyrkytyksen.


Avaa jo, olen ansainnut palkinnon. Tämä tilusten tarkastaminen on rankkaa puuhaa. Ja aika pitkän miinuksen saat vitkastelusta ulkotöissä.










18.10.13

Muksun kirje Cillalle

Hei (rakas) sisko(puoli),

täällä menee oikein hyvin NYT. Saan hallita yksin kiipeilytelinettä eikä tarvitse hotkia ruokaa pelossa, että joku nappaa sen nenän edestä. Saisin vaikka 10 hiirtä joka päivä, jos haluaisin, mutta olen armollinen kissa ja annan niiden reppanoiden olla. Yhden toin sisälle ihan vain leikkikaveriksi, mutta ihminen pilasi sen leikin. Tällaisen hienon turkin olen kasvattanut, koska täällä on ankarat arktiset olosuhteet toisin kuin siellä Espooko se nyt oli.


Olen vähän kuullut, että sinut on laitettu siellä töihin. Sinun pitää ensin kokata miesihmisen kanssa ennen kuin saat ruokaa:


Minulle on myös kerrottu, että siellä on neljä ihanaa lasta ja yksi heistä on tehnyt sinulle oman laatikon ovella. Siitä voisin olla vähän kateellinen, jos olisin luonteeltani sellainen.


Ja mitä ihmettä kuulinkaan - olet ruvennut musisoimaan. Jätä kuule se homma ihan suosiolla muille. Vieläkin on muistissani kauhukuvia, kun soitit pianoa saadaksesi ylös tuon ihmisen, joka ei millään olisi jaksanut nousta herätyskelloon, vaikka meidän ruokkiminen olisi ollut jo kiireellisesti vuorossa klo 5.30. Sitä vaivaa sama juttu edelleen. Menen nuolemaan sen sormia.


Noh, jos totta puhutaan, kyllä minulla on ikävä sinua. Kun ihminen aamuhämärässä, kohta pimeässä lähtee töihin ja antaa minulle lähtönaksut, ei mitään tapahdu koko päivänä ennen kuin se tulee klo 16.45. Sitten se kyllä on kiva - jos jaksaa. Vien sille leluja ulko-oven eteen, jotta se melkein kompastuu niihin ja ymmärtää, mistä on kysymys. Se on joskus miettinyt pikkukissan ottamista, mutta kukaan ei voi olla niin kiva kuin sinä : (

Tässä kuva, kun mietin millaista ruokaa minä tekisin, jos saisin kokata: voissapaistettuja katkarapuja, paahdettuja hiirenhäntiä kermakuorrutteella... : )


Tuu jouluks tänne niin tapellaan!






3.10.13

Hiiri hädässä

Jäikö Muksulle lapsuudessa trauma, kun joutui katselemaan gerbiilien ilottelua akvaariossa? Katsoa sai, mutta ei koskea. Tässä pikku-Muksu harrastuksensa parissa, gerbiilihäkin päällä:


Eilen illalla Muksu meni ikkunasta ulos ja tuli ihmeen pian takaisin ja aika reippaasti. Jonkun ajan kuluttua huomasin, että kissa kiertää nukkuma-alustaa. Hiukan ihmettelin ja menin nostamaan sitä. Siellä piileskeli pienen pieni HIIRI! IIK!

Enhän minä voi ruveta teurastusta katsomaan; juoksin hakemaan talouspaperia ja yritin saada hiiren sievästi käsiini. No way! Se oli vikkelämpi kuin minä. Se oli niin pienen pieni, että nousi jopa jalkalistan päälle ja yritti olla siinä piilossa. Koska tajusin, että en voi ruveta asumaan kissan ja hiiren kanssa, ajattelin, että jospa luonto sitten tekee tehtävänsä ja taisin huutaa "tapa se sitten". Naapuri voi todistaa oikeudessa kuulleensa lauseen meiltä : D


Koska ei tullut mieleenkään ruveta kameraa kaivamaan, laitan tässä kuvan siitä, kuinka kissat suorastaan OPETETAAN leikkimään hiirillä. Muksu varmaan odotti, että valjastaisin pikku hiiren ja vetäisin sen aina takaisin esiin sohvan alta ja muualta.

Muksu ei nimittäin tappanut eikä sillä ollut aikomustakaan tappaa hiirtä muuta kuin pelottelemalla ja väsyttämällä. Näytti siltä, että kissa käpitteli hiirtä kynnettömillä tassuilla. Välillä hiiri näytti kuolleelta, mutta se vain esitti sitä saadakseen hetken hengähdysaikaa. Pidin melkein peukkuja, että olisipa kuollut, mutta ei. 

Hain keittiöstä ison muovikulhon ja pyyheliinan. Hiirulainen yritti kiivetä seinille ja ravasi jalkalistoja pitkin. Taivutin kulhon sen eteen ja sinne se solahti. Pyyhe päälle ja ulos. Laskin "topon" syyslehtien helmaan. Hetken se katsoi minua silmiin täysin puolustuskannalla. Sitten näin sen silmissä ystävällisen kiillon, se käänsi vahingoittumattoman pikku vartalonsa ja kipitti syksyn lempeään pimeyteen lehdet kahisten. Sillä on kerrottavaa lapsenlapsille : )

Muksu marmatti minulle suureen ääneen koko loppuillan. "Eläin tappaa vain syödäkseen" sai uuden merkityksen: jos eläimellä ei ole nälkä, se ei tapa vaan leikkii.