31.1.15

Muksun talvitouhut omin sanoin


Vastineeksi siitä, että ulkohäkki on romahtanut, ihmisemo yrittää keksiä kaikenlaista, jotta viihtyisin enkä muuttaisi muualle, missä olisi parempi palvelu.


Se leikkii kanssani. Minuahan ei millään huvittaisi, mutta ihminen näyttää nauttivan siitä, että potkuttelen takajaloillanikin kissanminttulelua.


'

Useimmiten istun ja katselen ihmistä, kun sen toimet on niin omituisia. Ihminen luulee, että hymyilen, koska olen luonteeltani herttainen, mutta se ei tajua, että useimmiten hymyilen ihmisen touhuille. Ei kissan sovi olla herttainen vaan julma peto rrauhsshhhh.



Mitä tulinkin sanoneeksi. Ehkä se on kuitenkin hoksannut sen ja leikkaa mun KYNNET!


Joskus se rimpuilee tuossa matolla ja puhuu jostain jumpasta. Toivottavasti se ei yritä pestä itseään. Jos kuitenkin yrittää, menen joka kerta näyttämään mallia. Eihän tuollainen tönkkösuolattu ihminen taivu näin sulokkaisiin asentoihin.


Sisustaminenkaan ei onnistu ilman minua. Matoissa voisi olla vähän kurveja. Näin on parempi.


Tulisi jo kevät. Lintulautakin on kohta lumikinoksen takana ja siellä ne ahmatit maiskuttelevat tahallaan ilman kontrolliani. Jotain hyvää tuo ihminenkin osaa: lihottaa lintuja minulle paremmiksi suupaloiksi. Miksi muuten se sinne herkkuja kantaisi? Okei, on se muutenkin mukava - joskus.