24.10.14

Pussihousut vilahtivat yössä

Pahin painajainen sisäkissan omistajalle. Olet hakemassa mattoa tuulettumasta ja edessäsi oviaukossa näkyy kissan muhkeat pussihousut, jotka katoavat hännän kera pimeyteen.

Silmissä vilistää salamana kaikki ajatukset: minä jakamassa lappuja postilaatikoihin, ilmoittelemassa facebookissa, tytölle en uskalla kertoa, pimputtelen naapureiden ovikelloja, valvon koko yön murehtien, huutelen kisua ja ehkä vähän itkeä tirautan.

Todellisuudessa yritin olla kadottamatta näköyhteyttä, mutta kissa pelkäsi askelieni kahinaa jäätyneillä lehdillä. Muutin taktiikkaa ja rupesin kehumaan Muksua aivan kuin se olisi tehnyt jotain hyvää. Silloin sillä nousi häntä iloisena ylös ja se rauhoittui. Leikin, että meillä on näkymättömät valjaat ja kävelin samaan tyyliin. Päädyimme talon ympäri ulko-ovelle päin ja kun se oli livahtamassa oven ohi eteenpäin, nappasin kuin haukka kissasta kiinni.

Tässä Muksu osallistuu kaappien siivoukseeen. "Älä tuijota siinä, on ihan luonnollista, että kissa on leipälaatikon päällä."


Ja sitten näitä hiirijuttuja, huoh. Kuolleet hiiret kestän, mutta eläviä en enkä kituvia. Meiltä kuuluu karmaisevia kiljaisuja. Tapa se, tapa se. Siinä vaiheessa, kun näen, että hiiressä ei ole enää pelastettavaa.

Tässä kuva, kun hiiri keksi, että sohvan pohjassa on reikä ja se livahti sinne. Minun piti saksilla leikata koko pohjakangas auki ja ottaa se itse. Päästin vapauteen. Tilanne oli hassu. Yhdessä kissan kanssa etsimme hiirtä ja Muksu varmaan luuli, että ollaan samalla asialla : D


Tässä kulminoituu kaikki oleellinen - Muksun mielestä.


Miten yksi kissa voi saada niin paljoin vipinää aikaisiksi meidän talossa : D