Tunnustettava asioita kun sai tunnustuksia tunnusteltavaksi

Muksu ja Cilla ihmettelivät, kuinka ihmisemo sai jo nyt tunnustuksia blogiinsa, vaikka se on niin laiska niihin vastaamaan, mutta ymmärtävät kyllä, että kaikki johtuu vain ja yksinomaan heistä.

Tylsän Mörököllin blogista paukahti kysymyksiä tunnustuksen kera. Kiitos : )

1. Lempinumero

Muksu: ykkönen, koska mä oon ykkönen ja tullut ekana.

Cilla: no en ainakaan kakkonen vaan sata! Se on sata kertaa ykkönen!!!

2. Alkoholiton suosikkijuoma

Muksu: ei sillä ole väliä mitä juo vaan MISTÄ juo; kattokaa nyt tuota brutaalia Cillaa

Cilla: vesi (mä kostan ton)

3. Lempieläin. 

Muksu: lintu, pyöree sellanen ja hidas.

Cilla: vielä pyöreempi ja hitaampi.

4. Facebookki vai twitteri

Muksu ja Cilla: mitä ne on? Veispuukista toi emoporukka joskus puhuu.

5. Intohimoni

Muksu: liikunta suun tienoilla jotain hampaiden välissä. Piparikin käy näin joulun alla. (Cilla: porsas!)

Cilla: tykkään, kun tavarat tippuu korkealta ja kovaa. Teen sen ihan ite.

6.Suosikki viikonpäivä.

Muksu ja Cilla: viikonloppupäivä, kun voi kerjätä ruokaa koko päivän. 

7. Suosikkikukka

Muksu: kalliit leikkokukat, kun emoon tulee niin paljon vauhtia, kun niitä katkoo.

Cilla: humalan varret. Emoon tulee silloinkin vauhtia, kun sellasen katkasee juuresta tuolla ulkohäkissä.

Tämä  ja toinen kuva jakeluun blogin lopussa ilmoitetuille:

Myrsky blogista Kissanpäiviä sijaiskodissa räväytti tunnustuksella ja satunnaisuudella. Kiitos kaunis : )

Tunnustuksen saajan pitää jatkaa kahdeksalle bloggaajalle ja ilmoittaa heille siitä : ) Eihän sitä muuten voi tietää. Niin ja kertoa 8 satunnaista asiaa.

Jospa kerron suhteestani kissoihin.

- olin lapsena maalla ja nuorimmaisena yksinäinen. Kissa oli kaverini, jolle saatoin kertoa kaikki ilot ja murheet.

- Helsinkiin muutettuani otin eläinsuojeluyhdistyksestä kissan, joka oli asunut jengissä. Oikea katu-uskottava siis. Ei mikään maalaiskolli : )

- otimme kerran löytökissan ja se toi yllätykseksemme masussaan neljä lisäkissaa : )

- minua viehättää enemmän aikuiset kissat kuin kissanpennut

- minua viehättää maatiaiskissat enemmän kuin rotukissat, mutta kaikki ovat kuitenkin kissoja!

- kissanpissan valittajat ovat mielestäni hmm....

- en osaa laskea kahdeksaan saakka : D

Tämä ja aikaisempi tunnustuskuva menee kysymysten kera seuraaviin blogeihin yhtä satunnaisesti kuin satunnaiset vastauksenikin: Ilo elää, Onni on, Pellonkulmassa,  Salmiakkivarvas ja vadelmanenä, Nelijalkaiset kaverit, Paavo & Harmi. Suden silmukoille en anna tunnustusta, koska hän ei taida niistä oikein innostua, mutta haasteen kylläkin: hän voisi tehdä blogistaniaa kiertämään uuden kuvan! Mitä sanoo Sude?

NELJÄ: kissalla on keskisuuret korvat ja pieni nenä

Kissalla on tarkka kuulo. En muista kuinka pärjää vertailussa muille eläimille, mutta uskoisin, että hyvin. Erityisen tarkasti kissa kuulee ulkotarhaan saakka, kun äiti kävelee jääkaapille tai kääntää aamulla kylkeä sängyssä, mikä tarkoittaa oven raapimista ja aamupalan vaatimista.

Kissan korvat eivät pyöri päässä sivistymättömästi kuten kanilla eikä niillä myöskään hätistellä kärpäsiä kuten lehmä. Kärpänen älyää kiertää kaukaa siistin ja hyvätuoksuisen kissan ja kärpäsen isoisoisoisoisovanhempi on kertonut, että kissa on maailman vaarallisin eläin.

Tässä voitte perehtyä tarkemmin korvan anatomiaan. Aurinko voi paistaa niistä läpi, jolloin verisuonet näkyvät ja kissan korvat pienenevät suhteessa vartaloon kissan varttuessa.

Häntä, korvat ja silmät antavat merkkejä kissan tunteista. Jos korvat liimautuvat taaksepäin, ota jalat allesi tai lakkaa vähintään kiusaamasta sitä. No sellaistahan me emme tekisi.

 

Nenästä en nyt tiedä onko se oikeastaan pieni, sehän täyttää koko naaman jos nenänvarsi lasketaan mukaan : )

Tässä suoranenäinen, mutta niin ujo kameralle.

 

No ota nyt sitten lisää kuvia. Korvat vai nenä vai mitä sä haluut? Parempi, kun pysyt nyt täällä yläpäässä. Se häntäjutska oli niin nolo.

Olisiko lukijoilla jotain kivoja korvanenäjuttuja? 

KOLME: kissalla on 9 henkeä

Tämä aihe ohitti muut perusesittelyt sattuman kautta. Sain eilen puhelun töihin: "mitä sinä olet syöttänyt Muksulle, se oksentaa ja ripuloi"! No enhän minä muuta kuin kaviaaria ja shampanjaa otettiin Muksun kanssa pokeria pelatessa : [. Kello tuli sitten puoliviis ja tulin kotiin. Vain yksi kissannaama oven takana, Muksuuu, Muksuu, missä sinä olet äitin pikku Muksuuu? Kiersin normaalit paikat ja löysin kissan sängystäni. Se näytti melkein kuolleelta ja suusta tuli pieni korahdus. Hälytin tytön siinä silmänräpäyksessä toimintaan. Kuten normaalia meidän perheessä eläimen sairastuttua, sätimme toisiamme joka asiasta. Mikset sinä ja miksi sinä!

Soitin numeroon A, jossa sanottiin, että tuotantoeläintapauksessa soita numeroon se ja se ja pieneläinten kohdalla numeroon se ja se, joka toimii klo 8 - 16, meni siis ohi ja pieneläintapauksessa soita muina aikoina numeroon A. Juurihan minä soitin sinne! Kuinka helppoa olisi kävellä kadun toiselle puolelle kissa kainalossa, koska siellä asuu eläinlääkäri, mutta olemme tehneet periaatepäätöksen, että emme toimi niin.

Saimme ihmeen kaupalla lopulta lääkäriajan ja siellä selvisi, että kissalla on kuumetta yli 40 (ihmisen 38?), joku infektio suolistossa ja keuhkoissa. Piikkiä pyllyyn ja nestettä nahan alle. Neste jäi kyllä antamatta, koska Muksu päätti niin. Siitä kuoriutui villieläin ja nesteen antaminen olisi vaatinut rauhoittamisen. Illan mittaan Muksu alkoi kehrätä, mikä ihana ääni. Piikit olivat vaikuttaneet. Lopulta sain sen syömäänkin ja tuntien kuluttua se tuli itse kopasta pois.

Nyt odotan tyttöä töistä, että saamme annetuksi antibiootit. Muksu ei ole syönyt koko päivänä ja tyttö sekoitti aamulla antibiootin ruokaan! Tytär on asiantuntija näissä asioissa, joten luotan suosiolla hänen neuvoihinsa.

Eläimen sairastuessa tulee lähes yhtä avuton tunne kuin pikkulapsen sairastuessa. Äidit ja isät, ei saa hermostua, en ole vertaamassa lapsia eläimiin, mutta kun kummatkaan eivät osaa sanoa, missä pipi. Eläimet lisäksi yrittävät piilottaa sairauden (varsinkin saaliseläimet). Ne eivät rupea parkumaan kuten pikkulapset.

Alla kuva Cillasta pari vuotta sitten, kun sillä oli masu kipeä. Jalkojen käpertyneisyydestä näkee, että sattuu.

Kuinka monet lasten ja eläinten sairaudet ottaisikaan itseensä. Tietäisi, mikä on ja missä mennään.

Sitten on ne huononomantunnonsairaudet. Meillä oli kerran hoitokissa ja kuinka ollakaan, se hyppäsi takan päältä ja rupesi ontumaan. Se kiikutettiin heti lääkäriin ja vaikka vaiva oli ohimenevää sorttia, arvannette, kuinka kauheaa oli palauttaa nilkuttava kissa omistajilleen. Alakuvassa oleva musta kisu oli hoidossa ja Muksu kulki pitkin sohvan alustaa ja mourusi. Kävi sitten sieltä kurkkaamassa : )

Niitä yhdeksää henkeä tarvitsevat luonnossa kulkevat kissat. Nämä sisäkissat pärjännevät vähemmälläkin - onneksi. Nyt olisi mukava kuulla, mistä kaikesta teidän kissanne ovat selvinneet : )

KAKSI: kissalla on 4 kpl tassuja

Huomasin, että minulla on huonoja tassukuvia. Niin hienoja kuin niistä saisikin. Konttasin kissojen perässä kameran kanssa lopputuloksena nolla. Ne jähmettyivät paikoilleen ihmettelemään, mitä oikein teen.

Onko kissalla sormenjäljet? Näyttäisi vähän siltä. Se olisikin hienoa; voisi varmuudella moittia oikeaa kissaa, jos sattuu olemaan useampi ehdokas notkumassa rikotun astian äärellä.

Kuvista näkee, että kissan tassut ovat pehmoiset. Silkinpehmoiset. Niinhän sitä voisi luulla. Mikä sitten on se rapina, mikä kuuluu seuraavaa tointa tehtäessä : )

Tassun voi heittää olalle ja toisella pitää huolettomasti kiinni, kun pesu on pakko suorittaa siellä, missä sattuu olemaan, kun tuntuu siltä, että pesua tarvitaan : )

Tassuissa on voimaa ja ketteryyttä. Tosin tässä kissassa on jokin vika. Cilla hyppää taatusti korkeammalle kuin muut kissat, mutta alastulo ei ole notkea vaan melkoinen tömähdys : )

Cilla on muutenkin sellainen tassunroikottaja. Niitä ojennellaan joka suntaan. 

Kissa ei tykkää siitä, että tassusta otetaan kiinni. Se vetää tassunsa heti pois.  

Tassuttelu ja käpittäminen ovat ehdottomia kissaverbejä : )

Kissan tassut poikkeavat koiran tassuista. Kissa on taitavampi tassujensa kanssa, mutta se ei harrastakaan jatkuvaa juoksemista. Pikastartti kyllä onnistuu. Kissa kiihtyy nollasta sataan alta aikayksikön. Kulku on muutoin varovaisenpuoleista niin kesällä kuin talvellakin. Valjastettu kissa sotkeentuu helposti valjaisiinsa. Seisoo hihnan päällä ja stoppaa itsensä : )

Kissalla on 4 jalkaa. Kolmellakin se pärjäisi, mutta joku voi nyt olla eri mieltä kanssani, kun sanon, että "armahtaisin" kissan, jos se menettäisi kaksi jalkaa. En ostaisi apuvälineitä. Kissan vapaa luonne ei olisi enää vapaa. Rakkaudella.

Jos joku tietää, mikä ero on tassulla ja käpälällä, olisi kiva kuulla. Ja muitakin tassu/käpäläjuttuja : )