Jälkilöylyt

Ensin käyn minä ja sitten hän - joka lauantai ennen Avaraa luontoa, jonka myös katsomme yhdessä.

Muksu 8 vee

Muksulla oli synttärit. Toisaalta toivoo, että kissan vuodet kuluisivat hitaammin, mutta nyt on ilon aika. Nuori kaunotarhan hän vielä on : )

Minun päivieni ilo ja lomieni piristys:

Hiukan pentukuvia. Ei ollut niin karvainen ja upea väritys näkyi paremmin : )

Vauhtia riitti. Kamera ei pysynyt mukana.

Tytön sänky oli paras leikkimispaikka.

Gerbiilien katselu oli uuvuttavaa.

Iso, mutta ystävällinen: Paavo-kani.

Sitten tuli lisää kavereita: Cilla ja Ulla ja Pirkko kävi kylässä, kun oli lähtenyt pojan matkaan. Tämmöstä se on ollut, kun tytär opiskeli alalle.

Nyt me olemme Muksun kanssa kahdestaan ja minusta tuntuu, että sillä on pimeät työpäivät tylsää. Kuljettaa aamuin illoin lelua perässäni ja mouruaa. Äh, en ota kaverikissaa en. Tai sitten sen pitäisi olla saman ikäinen vaikka löytöeläinkodista, muuten mun pitää ottaa aina kaveri ja kaveri ja kaveri...

Onnea Muksuliini : )

                                                      (Osa pentukuvista on varmaan tyttären ottamia.)

Unohtumattomat päivät

Onnellisin olen siitä, että pystyin tarjoamaan Muksulle uusia virikkeitä ja uutta katseltavaa parin viikon aikana. Jospa kissa muistelisi näitä seikkailuja talven pimeinä päivinä.

Polkuja kulkiessa piti pysähtyä haistelemaan aina sitä yhtä ja samaa mustikkavarpua.

Yllättävän paljon Muksu haisteli kaikkea. Varmaan tietää ympäristön kulkijoista enemmän kuin minä. Jaaha, siitä on juotu sahtia 60-luvulla. Taitaa olla mummolan navettahiiren tuoksuja. (Mulla remonttilautoja siinä taustalla.)

Hyvästi rannat. Tullaan taas ensi kesänä, jos luoja suo. 

Jos kissalta kysytään, se voisi muuttaa tänne : )

Muksun lomapäiväkirja omin sanoin

Me ei palattukaan kotiin hetken päästä kuten asuntonäyttelyjen jälkeen vaan matka jatkui ja jatkui ja jatkui. Pihtiput...jotakin, ihmisemo sanoi, että menee ruokakauppaan ja JÄTTI MUT AUTOON (varjoon ja vain 5 minuutiksi). Silloin rupes hälytin soimaan, mutta onneks niin kovaa että se höperö juoksi kaupasta takaisin, nappasi minut mukaansa ja antoi hoitoon posti-ihmisille. Niillä oli univormut ja kaikki. Korkea-arvoisia hoitajia siis. Näin huojentunut olin, kun pääsin perille. Huusin ihmiselle, että "älä ikinä enää vie mua autoon"

Sori, ehkä tämä oli vaivan arvoista. Raikas kesätuuli leyhyttää järveltäpäin karvoja, mutta on lämmin. Mökki on kodikkaasti sekaisin eikä ihminen ole koko ajan siivoamassa. Kalusteet tuoksuu kodikkaalle,

Pääsen aamulla, aamupäivällä ja viimeiseksi iltayöllä ulos. Järven aallot saivat minut hätkähtämään joka laineella, mutta ei se taida kimppuun käydä. Eihän? Joku pöljä pörisee tuolla järvellä eikä se ole kiva, mutta se onneksi menee ohi. Naapurimökin ei-yhtä-ajattelevainen-ihminen sanoi MYRKYTTÄNEENSÄ hiiret. Siis WHAT, mun ruuat!!

Tää palli on tehty mua varten. ?

 Vintissä rapisi hiiri. Se tulee näkyviin ihan millä hetkellä hyvänsä. Tulee varmasti eikä se voi olla myrkytetty, kun on tuonne jaksanut mennä. Vesiperä. Ihminen vähän nimitteli minua, kun tuijotin sinne tuntitolkulla. Kai se oli lempinimi? "Höppänä".

Kalastusvehkeitä kyllä näkyy löytyvän, mutta missä kalat? Miksei tule kalaa, häh!! 

Kuljettiin pitkin rantaa. Alan jo uskoa ihmisen puheita, että jäät toi kaikki järven kivet meidän rantaan viime talvena vai mikä se tylsä aika on, kun hiiriä ei oo missään. Sitten alkoi valitus "en mää mikään vuorikauris oo, että pystyisin sun perässä kapuamaan". Se sano.

"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" kuului takaani. Juttua piisaa, muttei edes tiedä, että toi on mänty. Katoin luonto-ohjelmasta U_U.

Oli se kuitenkin eri kiva, kun toi minut tänne. On mitä muistella talvella vai mikä se on, kun...
Ihminen taitaa rakastaa minua, kun se huolestui niin hirveästi, kun aamulla oksensin enkä jaksanut nousta ollenkaan. Piti vääntäytyä ylös ettei se soita ambulanssia. Nyt tuntuu ihanalta varsinkin kun ihminen päätti jäädä tähän talolle touhuilemaan mun takia eikä mene aitalle töihin : )

Kesä kissojen kanssa (huom. ei yhdyssana : )

Saanko esitellä Cillan, joka muistaa vielä lapsuudenkodin oikein hyvin. Samat metkut kuin ennenkin. Oikeanpuoleinen on tyyny.

Ei ole Cillan hännän voittanutta : )

Se loistaa kuin majakka.

Kesken keskustelun keittiöstä kuului kauhea räsähdys. Cillapa se siellä herkkukaapille tunkiessaan pudotti juomalasin. Ulkohäkkiinkin hän meni vanhasta muistista.

Kuten toisessa blogissa jo kerroin, Cilla rupesi minulle kellimään tuossa hyllyllä ja putosi : ) Kuva vähän ennen pudotusta. En voinut tehdä mitään, kun olin häkin ulkopuolella.

Nunukin oli mukana, mutta vietti suuren osan ajastaan sängyn alla ja ulkohäkki oli aivan liian pelottava paikka. Loppuajasta rupesi vähän kotiutumaan. Oli vaikea saada kuvia, kun kisu liikkui koko ajan tai oli piilossa.

Sain sätkyn, kun Nunu hyppäsi aivan yhtäkkiä syliini, kun seisoin pöydän vieressä. Kädessäni oleva kännykkä lensi lattialle. Koskaan ei ole kissa tehnyt niin ja minä sentään olen koko ikäni viettänyt kissojen kanssa : ) Tyttären ensimmäinen yö meni Nunua pestessä, kun kissa oli pikimusta kieriskeltyään takassa, joka ei edes ollut kovin nokinen, onneksi. Itämaiset kissat ovat minulle uusi tuttavuus, kun ne ovat niin laihojakin. (Huom. hienot rintakarvat.)

No sitä samaa (laiha) ei voi sanoa Muksusta, joka palasi kotiin ihmetellen "kuka on nukkunut minun sängyssäni" jne.  Muksu kasvattaa joka kesä todella tuuhean turkin. Aivan kuin sillä olisi joku kauluri. : )

Pitää taas leikata leuan alta karvoja, kun ne menevät suuhun ja se yrittää purra niitä poikki. Kasvaispa mullekin kesäkarva, kun täällä on niin viileää.

Kuinkas se Cilla oikein meiltä lähtikään?

Eräänä päivänä Muksu oli tehnyt paketin, jota vahti tarkkaavaisesti ja pyysi minua viemään sen postiin nopeasti. Välillä Muksu tuntui keskustelevan paketille?

Parin päivän päästä Espoossa: Rankka reissu, mutta tulipa tehtyä, tuumaa Cilla.

Haha, ei oikeasti. En voinut vastustaa. Lähetin tyttärelle synttäripaketin ja se oli mieluinen kissoille molemmissa päissä. Cilla tulee kohta "taas" kylään Nunun kanssa. Ihana nähdä, Se on niin ihana ja erikoinen kissa. Hiukan yksinkertainen Muksuun verrattuna. Ihanalla tavalla.

Kissan juhannusjuhla valmisteluineen

Kirjavaan juhannuspukuun sonnustautunut pupu kävi kysymässä pääsiskö juhliin. Ensin se säikähti aivan kamalasti hoksatessaan minut parin metrin päässä, säntäsi karkuun ja hmm tämä on vähän noloa, kakkasi hädissään. Pyysin sen rupattelemaan ja kertomaan metsän kuulumisia.

Ihminen vihjasi, että ruuat on kallistuneet kovasti. Se on niitä ihmisten juttuja joita en ymmärrä, mutta ajattelin tuoda helpotusta asiaan: juhannuspaisti tadaa.

Lisää porukkaa halusin juhannusyön rupattelutuokioon, mutta tämä on kyllä kuokkavieras. Hävytön kiskoo hampaillaan minun ikkunanlautapehmuketta. Lopulta se pudotti koko pehmukkeen. Ihminen kävi viemässä koko kapistuksen pois. Se on nyt oravan syytä. Istua nyt ikkunapellillä. Olisin hoidellut kyllä ongelman, kun olisin päässyt ulos. Vai sitäkö se ihminen pelkäsikin, kummallinen on.

 

Kuvien laatu on vähän huono, kun ihminen ei ehdi kaivaa kameraa tilanteiden tullessa vaan sählää sen puhelimensa kanssa. Mitä sillä muutenkaan tekee, mehän voidaan rupatella ilman sitäkin.

Näin valoisaa on Oulussa keskiyöllä juhannuksena.

Juhlan huipennukseksi naapuri oli vetänyt lipun salkoon. Meillä kissoilla on kuulemma asiat hyvin sellaisissa maissa, joissa on tuonvärinen lippu. Tiedä häntä - ruuassa voisi olla parantamisen varaa.

Nyt olen nukkunut runsaasti. Kyllä se juhliminen pupun kanssa vei voimat : ) 

Ja vielä yks juttu. Se paisti hävisi jonnekin. Uskomatonta huolimattomuutta ihmisellä, mutta antoi se jotain aivan erityisherkkuja : )

Päreet kainalossa?

Mistä osasit tuoda näin mieleisen tuliaisen : )

Mittatilaustyö. Ilmastoitu.

Tulin katsastamaan kasvuston.

Vähän virikkeitä lisää. Tonne nurkkaan sellainen  hiirenkolo.

Tää humala ei sovi syötäväks, mutta sehän onkin mun varjoverho.

Porukkaa pelmahti talo täyteen

Mistäpä muualta kuin Suden silmukat -blogin pitäjältä voisi saada näin iloista perheenlisäystä.

- - - -

Sinä tuoksut kissalta (kissoilta), mutta oletko sinä kissa? Ystävälliseltä kyllä näytät. Nuo ketut on ok, mutta sinusta en ole ihan varma...

Pusketaan kaveruudeksi. Tervetuloa kotiini : )

Iloinen jälleennäkeminen poikaketun kanssa. Poikaketun kaveri valahti kateudesta vihreäksi ja kuiskutteli korvaan, että "ootko edelleen mun paras kaveri", johon kettu, että "olen olen, näähän on mun perhe!" Pupu murehti, että nyt on sekin päivä koittanut, että kissa pitää minua käpälällä kiinni. Hetken kuluttua se kuitenkin alkoi tuntua hyvältä.

Kyllä taas kelpaa nauttia elämästä näiden hymynaamojen kanssa : )

Kissa on osiensa summa

Muksu istuu usein ikkunalaudalla ulkopuolella. Otin kuvia ikkunan läpi ja sain erikoisia ilmeitä, kun kisu ei tavallaan katsonut minuun vaan lasiheijastukseen tai johonkin eli kontakti kuvaajaan puuttuu ja ilme on sen mukainen. Olin tavallaan salakuvaaja. Sitten rupesin leikkimään kuvilla.

Tässä sitten "normaali" menneen kesän tuoksutarkastuskuva. (Ihana tämä suomen kieli. Voi tehdä sellaisia sanaketjuja kuin huvittaa ; )

Muksulla on tuhat ilmettä ja elettä, joiden avulla keskustelemme. Sanoja ei tarvita, vaikka niitäkin tulee meidän kesken: suomeksi ja kissaksi : )