Seuratkaamme kissaa, joka päästi minut lopulta ystäväkseen. Toisessa blogissani kerroin matkastani siskon luo ja siellä lupasin kertoa hänen Milli-kissastaan.
Milli-reppana on niin arka, että luuli maailmanlopun tulleen, kun astuin ovesta sisään. Katsoi minua alta kulmiensa ja livahti karkuun häntä koipien välissä matalana. Mutta minullapa oli konstini : )
Tässä kuva, kun Milli nukkui siskoni varavuoteella ja katseli pakoreittiä, kun kehtasin herättyäni mennä lähelle. Oli kuitenkin jo seuraava aamu ja pahin paniikki oli ohi. Kissa on Maine Coon:
Kassillinen kissantuliaisia ja kissanmintulle tuoksuva lelu oli tehnyt jo tehtävänsä : )
Milli ulkoilee valjaissa ja huomasi pian, ettei pääse minusta eroon ja taisi jo ruveta nauttimaankin kuvattuna olemisesta. Kellarin ovella:
Hiiriä siellä, hiiriä täällä. Niitä kannettiin eteemme solkenaan : ) (
Vaikuttaa muuten norskilta, mutta profiili on erilainen.
Milli oli tottunut nukkumaan telineellään ja ensimmäisenä yönähän kissa meni siskon luo, kun minulle annettiin kissan huone. Toisena iltana Milli rohkaistui tulemaan telineelle, mutta tein kauhean virheen vetäisemällä rullaverhon alas. Milli haluaa yöllä katsella järvelle ja loukkaantui asiasta suuresti.
Lopulta Milli viihtyi sylissäni ja olemme ystäviä, eikö teistäkin siltä näytä?