CILLA TULI KOTIIN

Rakas, rakas, rakas Cilla vietti joulun kotona ja tulee toivottavasti pian uudelleen. Matkusti pitkän matkan Espoosta Ouluun. Cilla on maailman kaunein kissa - Muksun lisäksi : D

Cillan mukana oli pikku-Nunu, josta oli hyvin vaikea saada kuvaa, koska Nunu liikkuu koko ajan. Tässä Nunu syö ja toi hiiren katselemaan : )

Kuinka voi kissaa ikävöidä näin kovasti : )

Joulua kissoille - sanoo Muksu

Muksun joulutervehdys kaikille kisuleille - ja vähän muillekin eläimille - ja erittäin arvostetuille kissojen emännille ja isännille, koska he ovat tehneet viisaan päätöksen hankkiessaan kissan neuvonantajakseen ja apurikseen : )  tästä napsauttamalla.  Huom. muistakaa koemaistattaa kaikki jouluherkut gourmet -aistein varustetulla kissallanne!

Muksu pääsee lomalle

Muksu muuttaa muutamaksi vuorokaudeksi pojan perheeseen. Aluksi poika ei oikein tykännyt kissoista, kun oli allergiaa, mutta Muksu keksi, että siedätys on paras hoito. Kissa änkeää aina pojan viereen, kun ovat täällä käymässä : )

Viesti on mennyt perille ja ymmärtääkseni kaikilla osapuolilla tulee olemaan mukavaa sen ajan, kun olen työmatkalla. Lisäksi tämä on harjoitusta joulun varalle. Cilla tulee Nunun kanssa jouluksi Ouluun ja sitä sotaa ei kyllä katsoisi kukaan, jos Muksu olisi kotona. Minä menen aattoyöksi Muksun kaveriksi. Kuinka voisinkaan jättää rakasta kisuani jouluyönä "yksin".

Kissanlukutaito

Ei - ei kissani ole oppinut lukemaan, vaan minä osaan lukea kissaani kuten kaikki muutkin kissanomistajat - pienistä eleistä : )

Norjalaiset metsäkissat tykkäävät olla korkealla, mitä korkeammalla, sen parempi. Nukutaan.

Hei, mitä se nyt meinaa. Joku voisi luulla, että nukutaan edelleen, mutta ei. Korvan asento ja pieni silmien raotus paljastavat muuta.

Kun nyt kerran kehtasit herättää minut, rapsuta edes, kun sinulla ei ole syömistä tarjota!

Hyvä on, saat ottaa kuvia, kun et käytä sitä kauheaa välähdystä. Oisko näin (vähän tyhmää kyllä)?

Joo joo, kohtalokas katse kesken unien. Parempaan en pysty. Leikasit nuo rintakarvatkin aika rumasti. Saat kyllä tilata ajan Jörö-Jukasta. Talitintitkin nauraa mulle.

Kato vaikka tuosta vasemmalta. Mikä upea, vauhdikas ja hurmaava tyyli ilman sun saksias. 

Ai syömään? Kyllä vaan olet eri kiva emo. Silmäni hymyilevät myös ; )

Onneksi ihmisen kissanlukutaito on kehittynyt myös havaitsemaan sen, kun kisuilla on sairautta. Sen huomaa jo varhain, kun silmät lakkaavat hymyilemästä.

Rintakarvoja minun on pakko leikata, koska kissa on pulassa niiden kanssa. Muukin harjaaminen on tarpeellista. Jos Muksulla menee karvanippu suuhun, se ei pääse siitä eroon vaan napsuttelee leukojaan ja yrittää purra poikki. Mitähän se päivällä tekee, jos käy niin, kun en ole kotona. Toivottavasti se vaan nukkuu päivät pitkät : )

Muksun runo

Runohaasteeseen heitetty kissaruno löytyy tästä.

Pussihousut vilahtivat yössä

Pahin painajainen sisäkissan omistajalle. Olet hakemassa mattoa tuulettumasta ja edessäsi oviaukossa näkyy kissan muhkeat pussihousut, jotka katoavat hännän kera pimeyteen.

Silmissä vilistää salamana kaikki ajatukset: minä jakamassa lappuja postilaatikoihin, ilmoittelemassa facebookissa, tytölle en uskalla kertoa, pimputtelen naapureiden ovikelloja, valvon koko yön murehtien, huutelen kisua ja ehkä vähän itkeä tirautan.

Todellisuudessa yritin olla kadottamatta näköyhteyttä, mutta kissa pelkäsi askelieni kahinaa jäätyneillä lehdillä. Muutin taktiikkaa ja rupesin kehumaan Muksua aivan kuin se olisi tehnyt jotain hyvää. Silloin sillä nousi häntä iloisena ylös ja se rauhoittui. Leikin, että meillä on näkymättömät valjaat ja kävelin samaan tyyliin. Päädyimme talon ympäri ulko-ovelle päin ja kun se oli livahtamassa oven ohi eteenpäin, nappasin kuin haukka kissasta kiinni.

Tässä Muksu osallistuu kaappien siivoukseeen. "Älä tuijota siinä, on ihan luonnollista, että kissa on leipälaatikon päällä."

Ja sitten näitä hiirijuttuja, huoh. Kuolleet hiiret kestän, mutta eläviä en enkä kituvia. Meiltä kuuluu karmaisevia kiljaisuja. Tapa se, tapa se. Siinä vaiheessa, kun näen, että hiiressä ei ole enää pelastettavaa.

Tässä kuva, kun hiiri keksi, että sohvan pohjassa on reikä ja se livahti sinne. Minun piti saksilla leikata koko pohjakangas auki ja ottaa se itse. Päästin vapauteen. Tilanne oli hassu. Yhdessä kissan kanssa etsimme hiirtä ja Muksu varmaan luuli, että ollaan samalla asialla : D

Tässä kulminoituu kaikki oleellinen - Muksun mielestä.

Miten yksi kissa voi saada niin paljoin vipinää aikaisiksi meidän talossa : D

Ruudun takaa

Kettu repolainen tuli Suden kisuleiden hoivasta lentopostilla Ouluun. Tässä hän katselee mummokissaa ja itseään ruudussa pienellä haikeudella : ).

Muksu on kovasti hämillään, mutta tekee kaikkea ketun kanssa kuten ihmisen laukkutarkastuksen aamuisin.

Otto-koiralle repolaista ei anneta, koska siinä voisi käydä hassusti. Tässä Otto vauhdissa. Oho, tulikos nyt kissablogista koira- ja kettublogi  : )

Kiitos vielä ihanasta ketusta Suden silmukoille : ) Se on oikein hyvin tehty vai pitäisikö sanoa "hän" : )

Muksu - kaikessa mukana : )

Kissa haluaa osallistua kaikkeen ja havaitsee kaikki muutokset talossa.

Ahaa, Hektorin keikka. Aiot siis mennä sinne?

Miks sää viet mun ruokia tuonne puskan juureen?

Nää kangaspalat on varmaan mulle? Ai ei, meinaat tehdä niistä jotain omituista?

(Verhoilijan äidin etu: ilmaisia kangaspaloja. Meinaan tehdä niistä seinälle "kissa ja kuu" -jutun.)

Näitä kasveja voisit vähän ruveta karsimaan tuolta mun tarhasta. Toin vaan näytille, että muistat.

Nyt teit pahan. Kerkesin sisälle hiiri suussa ja nappasit minusta kiinni ja työnsit ulos. Hiirikin vikisi; olisi halunnut jäädä sisälle. Jos kerran helpotan sun ruokakustannuksissa, voisit vähän kunnioittaa.

 Mut on minusta kyllä pidetty hyvää huolta sen jälkeen, kun lähdin siskojen, veljien ja äidin luota. Kuvassa 3 viikkoisena. Saan päättää kaikesta muusta paitsi hiirensyöntipaikoista : )

Luottamus ihmiseen

Ihmisemo, en minä oikein tiedä, mihin sinä joka päivä lähdet, mutta kai se on jotain reviirin hoitoa. Tiedän, että tulet takaisin, kun olen nukkunut muutamia tunteja ja ennen kuin nälkä äityy pahaksi. Minusta tuntuu mukavalta, kun sanot hei hei ja tultuasi ensimmäisenä silität minua. Tuot usein mukanasi sellaisen kassin, joka tuoksuu ihanalle ja rupeat muutenkin hääräämään keittiössä niitten tuoksuvien juttujen kanssa.

Sinun papereitasi pitää aina vahtia. Voisivat muuten lennähtää vaikka lattialle. Olet vähän hössöttäjä aamuisin juostessasi kopisevilla kengillä edestakaisin. Siitä kopinasta osaan tulla ulkotarhasta sisälle sanomaan heipat ja saamaan tietysti pari lähtöraksua. Jostain syystä haluat laittaa päiväksi pääsyn ulkotarhaan kiinni. Olisiko se orava syynä. Otin siltä vain nirrin pois ja toin ovelle näytille yllätykseksesi. Jostain syystä rupesit kauheasti kiljumaan.

Me laihdutetaan yhdessä. Meiltä molemmilta on lähtenyt puoli kiloa, mutta onko se ihan oikein, kun ajatellaan lähtöpainoa. Kysyn vaan? Kerran minusta oli kiva syödä pöydällä, kun Otto-koira oli kylässä ja sillä on tarkka dieetti. Mutta ei kerrota kenellekään. Minua on vain naurattanut, jos joku kysyisi "kuinka monta jalkaa teidän taloudessa on ruokapöydän alla". Voisi vastata "kaksi ja neljä pöydän päällä" : D : D.

Välillä täytyy miettiä elämän tärkeitä asioita kesken syönnin.

Oli se hyvä, että sait minut. Sinulla kävi tosi hyvä tuuri. Ajatella - täydellinen kissa kodissasi!

Kissa tekee, mitä kissan pitää

Kissahan otetaan taloon hiiriä pyydystämään. Niin myös meillä : )

Katsokaa, mikä pedon ilme. Saalistuksen tuoma jännitys näkyy silmissä ja niskakarvoissa. Tässä vaiheessa hiiri saattoi olla vielä elossa ja siitäpä syystä en avannut ikkunaa. En vaikka toinen oli siinä ikkunalaudalla odottamassa ja ulkona satoi vettä. Katon lippa kuitenkin suojasi Muksua.

Minulla oli liian tuoreessa muistissa elävien hiirien pyydystys viime syksynä. Konttasin niitten perässä saunan kiukaan alle asti. Heti, kun kissa syöksyi ikkunasta ulos siihen malliin, että hiirelle tulee loppu, laitoin ikkunan kiinni. Tässä vielä kyttäysvaihe.

Idiootti ihminen! Etkö muka voi avata. En voi naukaista tai hiiri putoaa!

Tässä vaiheessa hiiri alkoi jo olla kuollut ja kissa söi sen ikkunalaudalla. Päästin sisälle ja kehuin oikein kovasti. Hiukan harmitti, kun piti "kiusata" suurta metsästäjää : (

Pedon ja kiltin kotikissan raja kulkee meillä ikkunalasin paikkeilla : )

Tuli mieleeni, kuinka paljon Muksu oikein ulkona syö, kun paino ei vaan laske. Tuskin kovin paljon, kun on sentään häkissä? Osaako joku neuvoa helpon tavan punnita kissa. Ihmisten henkilövaaka heiluu kilon verran jo itsekseen. Nyt kun arkirytmiin päästiin, pitää meidän molempien hoikistua, Muksun ja minun : )

Cillan luona kylässä

Tapasin Cillan lähes vuoden kuluttua siitä, kun hän muutti pois tyttären mukana. Cillasta oli tullut ruotsinkielinen ja hoikka, kun oli joutunut lihapatojeni ulottumattomiin (lihapata ei liity kielitaitoon). Tepasteli edessäni edestakaisin eikä vierastanut ollenkaan.

Hänestä oli tullut myös vastuullinen Pikku-Nunun myötä. Nunu on oikein rääväsuinen pikku otus, joka ei kaihda mitään keinoja., mutta on juuri siksi niin suloinen : ) Tässä Cilla: "höh, mikä ahmatti, maistelee jäistä kanankaulaa". Cillalta on tainnut päästä unohtumaan, että oli/on itse samanlainen. Kun molemmille annettiin ruokaa kaukana toisistaan, kumpikin vilkuili, onko toisen kupissa vielä syömistä ja hotkivat hurjaa vauhtia : )

Tappelu sujuu vanhaan malliin ja vastus on pienuudestaan huolimatta varteenotettava : D

Käy kii, jos uskallat.

Et uskalla, lällällällällieru...

Tsadamm!

Tässä muistin virkistykseksi Cillan ja Muksun ottelukuva. Asetelma näyttää olevan ihan sama: toinen makuullaan ja Cilla hyökkää : )

Muksu The Cat lähti maalle lomanviettoon

Hänen kuninkaallinen korkeutensa saapui perille 6 hevosen (lue hevosvoiman) vetämillä vaunuilla. Saniteettitarvikkeet oli pakattu vaunun katolle eli siis kakkalaatikko, mutta asialla ei järkytetty Muksua.

Automatkan rasituksista rentouduttiin oikein kunnolla:

Lähdettiin tutustumaan ympäristöön ja kaikki kolot ja rakennukset tutkittiin. Norjalaisena metsäkissana korkeat paikat kiinnostivat ja ei aikaakaan kun Muksu oli hypätä vintin portailta peltikatolle! Minulla hyppäsi sydän kurkkuun. Muksu olisi jäänyt kiikkumaan valjaista maan ja taivaan välille.

Okei tullaan tullaan, olisin pysynyt siellä katolla, mulla on pellinpitävät kynnet.

Ei ei sinne! Mikä on tuo kauhean iso lavuaari? 

Siisti keksintö. Ihmiset hakee kalaa tämmösen avulla tuolta lavuaarista?

Moottorivene oli liikaa. Olimme kauempana metsässä ja Muksu kuuli moottoriveneen ja näki sen. Paniikki iski ja kisu alkoi matalana juosta kohti mökkiä. Siis käytännössä kohti venettä : )

Muksu oli sisällä piilossa jatkuvasti ja huolestutti minua. Pelkäsin, että katoaa jostain hiirenkolosta ja tulen syytetyksi kesäkissan hylkäämisestä ja olisin itkenyt silmät päästäni ajatellessani, että Muksu olisi joutunut suden tai ketun suuhun. Olisi siitä kyllä kokonainen kettupesue tullut kylläiseksi. Kauhee minua!! Mitä minun olisi pitänyt keksiäkään, että olisin saanut puolustusvoimat etsimään kadonnutta "muksua". 

Hä hää, täällä nyt.

Olisit pedannut vuoteen aikaisemmin!

Iltaisin katselimme televisiota, minä omaani ja Muksu omaansa. Angry Birds -ohjelmaa.

Jos olisin heikkohermoisempi siellä metsän keskellä, kissan yhtäkkinen tuijotus metsän siimekseen saisi selkäpiin karmimaan.

Kun olin puutöissä ulkona, Muksu seurasi minua ikkunasta. Se oli hauskan näköistä.

Lopulta Muksu päätyi jo tosi lähelle "lavuaaria". Täytyy kyllä sanoa, että ilma oli tyyni : )

Kokemus kissasta lomamatkalla oli positiivinen, mutta Muksu kyllä herätti minut aamukuudelta ja sai yöllä juoksuhepuleita, mitä ei kotona saa. Autolla piti ajaa lujaa. Aina kun hiljensi, alkoi kauhea mouruaminen. Menomatkalla kisu oli takapenkillä omassa boxissaan, vaikka boxi oli auki. Tulomatkalla tuli nukkumaan etupenkille viereeni. Tuuletin ei saanut olla kovalla, siitä tuli huomauttamista ja kun kävin tankkaamassa eikä kissaa näkynyt koko autossa, se oli mennyt kuljettajan penkin eteen, mikä ei ollut oikein sopiva paikka. Seuraavalla matkalla se tulee varmasti ajamaan ja minä voin lukea Karvista takapenkillä : )

- - - - -

Tässä herkkä hetki. Muksu istahti polulle kypsyvien mustikoiden joukkoon. Kirkonkellot alkoivat soida. Minut valtasi sellainen arkionni, joka on kaikkein parasta onnea. Ei ollut kylmä eikä kuuma, kesä kauneimmillaan, marjat kypsymässä, sininen taivas, valkoisia pilviä, laineiden kimallus, kellojen kaunis sointi ja kissa istumassa kaikessa rauhassa. Hetki oli sellainen, jolloin ihmiseltä katoaa ikä. Olet lapsi ja aikuinen yhtäaikaa. Tiedät, että hetki on ainutlaatuinen. Sitä ei tule koskaan enää.