Kissanlukutaito

Ei - ei kissani ole oppinut lukemaan, vaan minä osaan lukea kissaani kuten kaikki muutkin kissanomistajat - pienistä eleistä : )

Norjalaiset metsäkissat tykkäävät olla korkealla, mitä korkeammalla, sen parempi. Nukutaan.

Hei, mitä se nyt meinaa. Joku voisi luulla, että nukutaan edelleen, mutta ei. Korvan asento ja pieni silmien raotus paljastavat muuta.

Kun nyt kerran kehtasit herättää minut, rapsuta edes, kun sinulla ei ole syömistä tarjota!

Hyvä on, saat ottaa kuvia, kun et käytä sitä kauheaa välähdystä. Oisko näin (vähän tyhmää kyllä)?

Joo joo, kohtalokas katse kesken unien. Parempaan en pysty. Leikasit nuo rintakarvatkin aika rumasti. Saat kyllä tilata ajan Jörö-Jukasta. Talitintitkin nauraa mulle.

Kato vaikka tuosta vasemmalta. Mikä upea, vauhdikas ja hurmaava tyyli ilman sun saksias. 

Ai syömään? Kyllä vaan olet eri kiva emo. Silmäni hymyilevät myös ; )

Onneksi ihmisen kissanlukutaito on kehittynyt myös havaitsemaan sen, kun kisuilla on sairautta. Sen huomaa jo varhain, kun silmät lakkaavat hymyilemästä.

Rintakarvoja minun on pakko leikata, koska kissa on pulassa niiden kanssa. Muukin harjaaminen on tarpeellista. Jos Muksulla menee karvanippu suuhun, se ei pääse siitä eroon vaan napsuttelee leukojaan ja yrittää purra poikki. Mitähän se päivällä tekee, jos käy niin, kun en ole kotona. Toivottavasti se vaan nukkuu päivät pitkät : )