Itsepäinen kissa!

Muksusta on tullut vaativa ja omapäinen. Olisiko keski-iässä? Tässä talvenmittaan on dynamiikka meidän kahden välillä muuttunut siten, että Muksu on alkanut kuvitella olevansa talon emäntä.
Kuka uskoisi, kun katsoo tätä lempeää loistetta kisun silmissä : ) Vai olisiko ripaus sitä kissamaista omanarvontuntoa nähtävissä.

Ruokahommissa se on pomputtanut minua jo pitkään. Nyt tuli stoppi silläkin uhalla, että Muksu raapii minua pohkeesta ilman yöpalaa. Menen sänkyyn taakseni vilkuillen. Käännyin kerran äkisti ympäri ja yllätin sen kynnet pystyssä takaani. Lähti nolona pois. Tänä aamuna heräsin ääneen raps raps raps tömps rousk rousk. Olin unohtanut pienen raksupussin liian alas keittiön hyllykössä. No onneksi pussi sisälsi kissan dieettinappuloita.

Eilen päätin leikata leidin kynnet. Noista karvatassuista niitä ei ole helppo löytää. Muksu oli yllättynyt, että joutui operaatioon, koska en ole aikaisemmin sitä tehnyt vaan tyttö leikkasi ne. Ensimmäinen tassu meni jotenkuten, mutta toiseen en päässyt käsiksi. Annoin napsun kiitokseksi ensimmäisestä tassusta ja tein selväksi, että lisää ei tule, jos ei tule lisää kynsiä.

Parin tunnin kuluttua saimme toisen tassun kynnet leikatuksi. Muksu odotti koko sen kaksi tuntia kynnenleikkuupaikalla. Annoin tietysti kiitosnaksut.

Tässä kisu vahtii, mitä tänne kirjoitan. Piti poistaa pari hänen mielestään hänelle epäedullista lausetta.

Eilen illalla kilpailimme istumapaikasta sohvalla. Minulla on oma paikkani, jossa tykkään istua telkkaria katsellessa, mutta Muksu nukkuu siinä joskus. Katselin Morsea ja nousin hetkeksi avaamaan ikkunan. Paikka oli täytetty. Siinä oli kissa! Kissa oli sen näköinen, että on nukkunut siinä jo tovin.

Rakas, raivostuttava kissa : )