Muksun lomapäiväkirja omin sanoin

Me ei palattukaan kotiin hetken päästä kuten asuntonäyttelyjen jälkeen vaan matka jatkui ja jatkui ja jatkui. Pihtiput...jotakin, ihmisemo sanoi, että menee ruokakauppaan ja JÄTTI MUT AUTOON (varjoon ja vain 5 minuutiksi). Silloin rupes hälytin soimaan, mutta onneks niin kovaa että se höperö juoksi kaupasta takaisin, nappasi minut mukaansa ja antoi hoitoon posti-ihmisille. Niillä oli univormut ja kaikki. Korkea-arvoisia hoitajia siis. Näin huojentunut olin, kun pääsin perille. Huusin ihmiselle, että "älä ikinä enää vie mua autoon"

Sori, ehkä tämä oli vaivan arvoista. Raikas kesätuuli leyhyttää järveltäpäin karvoja, mutta on lämmin. Mökki on kodikkaasti sekaisin eikä ihminen ole koko ajan siivoamassa. Kalusteet tuoksuu kodikkaalle,

Pääsen aamulla, aamupäivällä ja viimeiseksi iltayöllä ulos. Järven aallot saivat minut hätkähtämään joka laineella, mutta ei se taida kimppuun käydä. Eihän? Joku pöljä pörisee tuolla järvellä eikä se ole kiva, mutta se onneksi menee ohi. Naapurimökin ei-yhtä-ajattelevainen-ihminen sanoi MYRKYTTÄNEENSÄ hiiret. Siis WHAT, mun ruuat!!

Tää palli on tehty mua varten. ?

 Vintissä rapisi hiiri. Se tulee näkyviin ihan millä hetkellä hyvänsä. Tulee varmasti eikä se voi olla myrkytetty, kun on tuonne jaksanut mennä. Vesiperä. Ihminen vähän nimitteli minua, kun tuijotin sinne tuntitolkulla. Kai se oli lempinimi? "Höppänä".

Kalastusvehkeitä kyllä näkyy löytyvän, mutta missä kalat? Miksei tule kalaa, häh!! 

Kuljettiin pitkin rantaa. Alan jo uskoa ihmisen puheita, että jäät toi kaikki järven kivet meidän rantaan viime talvena vai mikä se tylsä aika on, kun hiiriä ei oo missään. Sitten alkoi valitus "en mää mikään vuorikauris oo, että pystyisin sun perässä kapuamaan". Se sano.

"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" kuului takaani. Juttua piisaa, muttei edes tiedä, että toi on mänty. Katoin luonto-ohjelmasta U_U.

Oli se kuitenkin eri kiva, kun toi minut tänne. On mitä muistella talvella vai mikä se on, kun...
Ihminen taitaa rakastaa minua, kun se huolestui niin hirveästi, kun aamulla oksensin enkä jaksanut nousta ollenkaan. Piti vääntäytyä ylös ettei se soita ambulanssia. Nyt tuntuu ihanalta varsinkin kun ihminen päätti jäädä tähän talolle touhuilemaan mun takia eikä mene aitalle töihin : )