Muksun kirje Cillalle

Hei (rakas) sisko(puoli),

täällä menee oikein hyvin NYT. Saan hallita yksin kiipeilytelinettä eikä tarvitse hotkia ruokaa pelossa, että joku nappaa sen nenän edestä. Saisin vaikka 10 hiirtä joka päivä, jos haluaisin, mutta olen armollinen kissa ja annan niiden reppanoiden olla. Yhden toin sisälle ihan vain leikkikaveriksi, mutta ihminen pilasi sen leikin. Tällaisen hienon turkin olen kasvattanut, koska täällä on ankarat arktiset olosuhteet toisin kuin siellä Espooko se nyt oli.

Olen vähän kuullut, että sinut on laitettu siellä töihin. Sinun pitää ensin kokata miesihmisen kanssa ennen kuin saat ruokaa:

Minulle on myös kerrottu, että siellä on neljä ihanaa lasta ja yksi heistä on tehnyt sinulle oman laatikon ovella. Siitä voisin olla vähän kateellinen, jos olisin luonteeltani sellainen.

Ja mitä ihmettä kuulinkaan - olet ruvennut musisoimaan. Jätä kuule se homma ihan suosiolla muille. Vieläkin on muistissani kauhukuvia, kun soitit pianoa saadaksesi ylös tuon ihmisen, joka ei millään olisi jaksanut nousta herätyskelloon, vaikka meidän ruokkiminen olisi ollut jo kiireellisesti vuorossa klo 5.30. Sitä vaivaa sama juttu edelleen. Menen nuolemaan sen sormia.

Noh, jos totta puhutaan, kyllä minulla on ikävä sinua. Kun ihminen aamuhämärässä, kohta pimeässä lähtee töihin ja antaa minulle lähtönaksut, ei mitään tapahdu koko päivänä ennen kuin se tulee klo 16.45. Sitten se kyllä on kiva - jos jaksaa. Vien sille leluja ulko-oven eteen, jotta se melkein kompastuu niihin ja ymmärtää, mistä on kysymys. Se on joskus miettinyt pikkukissan ottamista, mutta kukaan ei voi olla niin kiva kuin sinä : (

Tässä kuva, kun mietin millaista ruokaa minä tekisin, jos saisin kokata: voissapaistettuja katkarapuja, paahdettuja hiirenhäntiä kermakuorrutteella... : )

Tuu jouluks tänne niin tapellaan!