17.11.12

KOLME: kissalla on 9 henkeä

Tämä aihe ohitti muut perusesittelyt sattuman kautta. Sain eilen puhelun töihin: "mitä sinä olet syöttänyt Muksulle, se oksentaa ja ripuloi"! No enhän minä muuta kuin kaviaaria ja shampanjaa otettiin Muksun kanssa pokeria pelatessa : [. Kello tuli sitten puoliviis ja tulin kotiin. Vain yksi kissannaama oven takana, Muksuuu, Muksuu, missä sinä olet äitin pikku Muksuuu? Kiersin normaalit paikat ja löysin kissan sängystäni. Se näytti melkein kuolleelta ja suusta tuli pieni korahdus. Hälytin tytön siinä silmänräpäyksessä toimintaan. Kuten normaalia meidän perheessä eläimen sairastuttua, sätimme toisiamme joka asiasta. Mikset sinä ja miksi sinä!

Soitin numeroon A, jossa sanottiin, että tuotantoeläintapauksessa soita numeroon se ja se ja pieneläinten kohdalla numeroon se ja se, joka toimii klo 8 - 16, meni siis ohi ja pieneläintapauksessa soita muina aikoina numeroon A. Juurihan minä soitin sinne! Kuinka helppoa olisi kävellä kadun toiselle puolelle kissa kainalossa, koska siellä asuu eläinlääkäri, mutta olemme tehneet periaatepäätöksen, että emme toimi niin.


Saimme ihmeen kaupalla lopulta lääkäriajan ja siellä selvisi, että kissalla on kuumetta yli 40 (ihmisen 38?), joku infektio suolistossa ja keuhkoissa. Piikkiä pyllyyn ja nestettä nahan alle. Neste jäi kyllä antamatta, koska Muksu päätti niin. Siitä kuoriutui villieläin ja nesteen antaminen olisi vaatinut rauhoittamisen. Illan mittaan Muksu alkoi kehrätä, mikä ihana ääni. Piikit olivat vaikuttaneet. Lopulta sain sen syömäänkin ja tuntien kuluttua se tuli itse kopasta pois.


Nyt odotan tyttöä töistä, että saamme annetuksi antibiootit. Muksu ei ole syönyt koko päivänä ja tyttö sekoitti aamulla antibiootin ruokaan! Tytär on asiantuntija näissä asioissa, joten luotan suosiolla hänen neuvoihinsa.

Eläimen sairastuessa tulee lähes yhtä avuton tunne kuin pikkulapsen sairastuessa. Äidit ja isät, ei saa hermostua, en ole vertaamassa lapsia eläimiin, mutta kun kummatkaan eivät osaa sanoa, missä pipi. Eläimet lisäksi yrittävät piilottaa sairauden (varsinkin saaliseläimet). Ne eivät rupea parkumaan kuten pikkulapset.

Alla kuva Cillasta pari vuotta sitten, kun sillä oli masu kipeä. Jalkojen käpertyneisyydestä näkee, että sattuu.


Kuinka monet lasten ja eläinten sairaudet ottaisikaan itseensä. Tietäisi, mikä on ja missä mennään.

Sitten on ne huononomantunnonsairaudet. Meillä oli kerran hoitokissa ja kuinka ollakaan, se hyppäsi takan päältä ja rupesi ontumaan. Se kiikutettiin heti lääkäriin ja vaikka vaiva oli ohimenevää sorttia, arvannette, kuinka kauheaa oli palauttaa nilkuttava kissa omistajilleen. Alakuvassa oleva musta kisu oli hoidossa ja Muksu kulki pitkin sohvan alustaa ja mourusi. Kävi sitten sieltä kurkkaamassa : )


Niitä yhdeksää henkeä tarvitsevat luonnossa kulkevat kissat. Nämä sisäkissat pärjännevät vähemmälläkin - onneksi. Nyt olisi mukava kuulla, mistä kaikesta teidän kissanne ovat selvinneet : )

18 kommenttia:

  1. Toivottavasti Muksu tulee kuntoon! Aina kissan sairastuessa tulee itsellekin avuton olo:(
    Sijaiskissa Myrsky jäi nuoruudessaan auton alle:/ Se oli viikon kateissa ja linkutti sitten kotiin, rappusia se ei kyennyt nousemaan ylös. Se lepäsi kaksi viikkoa yhdessä huoneessa, ja toipui törmäyksestä. Luojan kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä meni sitten varmaan yksi henki. Vahvaa tekoa teidän Myrsky : )

      Poista
  2. Meillä mun entinen lempikisu Otto söi joskus joulunauhaa ja sit oksenteli ja jouduttiin käymään eläinlääkärissä, reppana oli niin surkee, sit kun alko kehrätä tiesi, et ollaan voiton puolella.
    Nyt on ollu ongelmia Busse-koiran kanssa, sai yöllä valvoo kun lasten kanssa aikoinaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauhat on vaarallisia. Kuinka ne edes viitsii syödä niitä. Toivottavasti Busse tervehtyy!

      Poista
  3. Muksulle pikaista paranemista!

    Edellistä kissaani Santtua tönäisi muutamaan kertaan auto. Kissa toipui. Kerran sitä oli purrut ilmeisesti toinen kissa ja jalkaan tuli tulehdus. Lääkekuuri auttoi.

    Kollo söi leikkipallon ja sai suolitukoksen. Suolesta poistettiin kuolioitunut pätkä ja suoli on onneksi sittemmin toiminut. Leikkauksesta on yli 5 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Teilläpä on ollut vastoinkäymisiä. Aika iso leikkaus varmaan tuo suolenpätkän poistaminen.

      Poista
  4. Voi Muksu-parkaa! Toivottavasti alkaa pian parantua <3! Todellakin sen toisen kivun ottaisi mieluummin itselleen, on niin raskasta katsoa toisen pahaa oloa voimatta tehdä mitään. Toivottavasti pian jo vointi alkaa helpottaa! Viiru lähettää paranemis-kehräys-terveiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viirun terveiset auttoivat. Vähän heikon näköisenä potilas kulkee, mutta kulkee kuitenkin, kehrää ja sain jo aamulla leikkimään.

      Poista
  5. Voooi,tosi kurjaa un lemmikki on kipeä. Minä tunnen niiden kivut ja vaivat itsessäni vähän liiankin voimakkaasti. Meillä ei olla selvitty juuri mistään. aina, jos jotain on tullut, se on ollut vakavaa ja lopullista. Nyt Omppu sairastaa epilepsiaa, ja pärjää sen kanssa hyvin lääkityksellä. Olen postannut siitä aikaisemmin. Hermannilla on kissankynnenreikä tulehtunut poskessa keraan paiseeksi asti. Se piti puhkaista ja huutoa. Hermanni oli tyyni, kuten aina ja sai valtavat kehut ja kuukauden helpoimman hoidettavan maininnan lääkärillä ;) Ai, olisi mulla yksi tarina edesmennenn kisssamme Limpun selviämisestä, mutta se on pitkä tarina. Limppu olisi todennäköisesti kuollut, jos ei koiramme, Jorma olisi löytänyt ja pelastanut sitä. Voi, ne on niin suunnattoman rakkaita kaikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla jo aika hyvä eläinsairauksien asiantuntija. Hermannin urheus kuulostaa hienolta. Muksu rimpuili ja huusi kuin palosireeni, kun pepusta mitattiin kuumetta : )
      Mahtoiko Limppu ymmärtää koiran uroteon : )

      Poista
  6. Toivottavasti Muksu voi jo paremmin! Kovasti kissoille haluaisi aina myös kertoa, että inhottavalta tuntuva hoitotoimenpide on omaksi parhaaksi. Onneksi kissat ovat myös anteeksiantavaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ihmettelen, että kissa ei kanna kaunaa omistajalle, joka on vienyt eläinlääkäriin. Jotenkin eläin ei yhdistele asioita vaan elää hetkessä.

      Poista
  7. Täältäkin toivotellaan pikaista paranemista ! Mun blogissa onkin yksi sairauskertomus meidän pikkuisen tiimoilta. Mimmi ja Börje ovat pentuina poteneet suolistotulehduksen, mutta siitä päästiin pitkällä ab-kuurilla. Inhoja noi kisujen sairastamiset kun pahimmillaan se on sellaista arvailua :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen hyvin eläinlääkärit kuitenkin osaavat diagnoosin tehdä. Ihmiset esittävät omia arvioitaan omista vaivoistaan tai jopa valehtelevat joten ihmislääkärin on varmaan hankala joskus tunnistaa tauti.

      Poista
  8. Hei. Teille olisi tunnustus sijaikodin blogissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, käyn katsomassa, kun ehdin : )

      Poista
  9. Toipumisia ja parantavia rapsutuksia Muksulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ne rapsutukset auttoivat. Terveiset sinne : )

      Poista